Ekoilua

Huhtikuun viimeinen viikonloppu piti pyhittää ekopinnojen keruulle, koska oma lista näytti aika surkealta vaikkakin kotipihasta onkin muutama parempi sisämaan eko napsahtanu. (sääksi, tikli, merikotka...)


Perjantai-iltana päätin hoitaa parit pöllöt. Helmipöllö ja suopöllö tulivatkin helposti listalle. Isokoskelon näkeminen on Teuvalla aina hyvä juttu. Nyt ne hoitui listalle muuttavina tosi korkealta. Lapisirkkua ei irronnut vaikka yritystä oli.

Ekomenopeleistä jaloin, vaihteeton Helkama Oiva. Taittuu myös huonommatkin polut.


Lauantaiaamuna lähdettiin Sannan kanssa Suksenjärvelle. Lähin paikka mistä löytyy muitakin anaksia kuin sinisorsa ja tavi.

Tällä kertaa joukkoon muut anakset pääsi vain haapana.

Myös rupikonnat olivat heränneet sankoin joukoin. Muita päivän vuodareita olivat sitruuna ja neitoperhonen sekä suruvaippa.

Ilman makkaranpaistoa ei retki ole juuri mikään.

Isolepinkäinen ja pyrstötintti pääsivät listalle ennen poislähtöä. Illalla ajoimme pyörillä vielä Perälään. Komsissa ilmantilaa hallitsi joku lentohärveli (laskuvarjo ja kovaääninen potkuri). Kone ei kuitenkaan ollut aivan turha sillä se nosti joesta lentoon harmaahaikaran.

Sunnuntaina yritimme vielä lapinsirkkuja, mutta turhaan. Päivän kovin oli kuitenkin merimetsot, jotka lensivät SW Rääsyssä. Itse en aiemmin ole kyseistä lajia Teuvalla nähnyt. Viikonloppuna uusia ekopinnoja kovasta retkeilystä huolimatta tuli vain 17. Kyllä se tästä lähtee...

Stånggrund 17.4.

Kovasti on jäänyt tältä keväältä rannikolla käynnit vähiin kaikenlaisten touhujen takia. Onneksi pääsin hieman paikkaamaan tilannetta Närpiön Stånggrundiin. Stånggrund on muutamana vuotena kasvattanut suosiotaan, mutta tänä keväänä on siellä ollut hiljaisempaa. Ilmeisesti en ole ainut jolla on ollut kaikenlaisia touhuja.

Korkeimmalla kalliolla ei kyennyt olemaan tuulen tuivertaessa suoraan naamaan. Suojaa löytyy onneksi alempaa niemen kärjestä.

Lintuja oli liikenteessä aika heikosti. Mustalintuja, haahkoja, ruokkeja ym. vuodarilajistoa. Eka kerta merellä siis tämän vuoden puolella. Härkälintuja liikkui kivasti ja Ruottista tuli pari pottia metsähanhia.

Kurkipari seurasi merilokkia joka söi koirashaahkan raatoa. Merikotka lehahti hetkeä myöhemmin apajille, mutta oli sen verran tarkka kaveri ettei kuvaan malttanut jäädä.



Jäätä oli enää vain suojaisimmassa lahden pohjukassa.

Hanhipelloilla Kauhajoki aninkuja 16.4

Keväinen lintuharrastajan työ on hanhien laskenta. Joskus hanhet ovat helposti laskettavissa, mutta kun parvenkoko lähentelee puoltatuhatta menee homma vähän vaikeaksi. Lisäksi hanhet eivät aina näyttäydy hyvin. Siitä kysymys montako hanhea on alla olevassa kuvassa. (kuva suurenee klikkaamalla)

Hanhet ovat pääsääntöisesti metsähanhia. Joukkoon sopii muita hanhia. Meri-, Kanadan-, Tundra-, Valkoposki- ja lyhytnokkahanhia. Lyhytnokka määrä tuntuu kasvavan vuosivuodelta. Ei se enää suuri rari ole. Alla olevassa kuvassa niitä on 2 kpl.

Kauhajoen tulva pelloille on myös pysähtynyt myös sorsia kiitettävästi. Amerikan serkkuja ei tästä parvesta tullut vastaan.


Parveen on ilmeisesti tullut myös jonkun kaupungin talviset pullasorsat. Erilaisia värivääristymiä löytyi 3. Valkearintainen naaras, lähes musta valkearintainen sorsa ja valkea Aku Ankka.


Niin siitä kuvasta. Etualan hanhen vasemmalla yläpuolella makaa 3 hanhea. Joten yhteismäärä on ainakin 9. Lisää voi ilmoitella kommenttiin