maanantai 12. marraskuuta 2012

Azorit, Sao Miguel 24-29.9


Syyskuun viimeiselle viikolle varattu Azorien matka oli vuoden odotetuin reissu. Vaikka luvassa ei ollutkaan pelkkä lintumatka oli toiveissa silti monia hienoja uusia lajeja.



Sao Miguelin saarelle saavuttiin iltapäivällä, mutta hotellissa päiväunet venähtivät pimeän puolella, joten ensimmäisenä päivänä havikseen kirjattiin ainoastaan parvekkeelle kuuluneet lukuisat kaskaat.


Toinen päivä meni tutustuessa Ponta Delgadan katuihin ja terasseihin, joten lintuhavainnot jäivät taas vähäisiksi.

Kottarainen (S. v. granti) on hyvin yleinen Sao Miguelilla. Illalla parvekkeella istuessa huomasin pienten parvien lentävän samaan suuntaan. Kiikarilla parvia seuratessani totesin niiden lentävän yläkuvan kallionhalkeamaan yöpymään. Katsoessani kiikareilla kallion yläpuolella oli näky aika erikoinen. Päättymätön pilari kottaraisia tippui taivaalta halkeamaan.

Pakolliset pulukuvat tuli sentään otettua. Voisihan tuosta jonkun azoriensepelkyyhkyn ja pulun risteymän vääntää.


Myös tiiroja tuli katseltua rantakadulla talsiessa. Kohdalle osua ainoastaan kalatiiroja vaikka ruusutiirojakin pitäisi paikalla olla, tosin käsittääkseni suurin osa ruusutiiroista muuttaa pois vaikka muutama saattaa jäädä alueelle pidemmälle syksyyn. Lapin- ja riuttatiira tuli kans nähtyä ja ne ovat paikallisesti pikkurareja.

'


Etelänharmaalokkeja (Larus michahellis atlantis) oli tarjolla kaikkia pukuja. Joukosta olisi voinut muutakin hakea jos innostusta olisi ollut. Ainakin amerikanharmaalokkeja ja rengasnokkalokkeja olisi saattanut löytyä.

Kolmantena päivänä suunnattiin bussilla Furnasin kylään, mistä lähti reilu kymmenen kilsan retkireitti Lacoa das Furnas järven ympäri. Jo kylässä nähtiin ensimmäiset virtavästäräkin (Motacilla cinerea patriciae). Laji on Azoreilla kuin meillä västäräkki, suht yleinen jokapaikan lintu maaseudulla. 
 Kasvillisuus alueella on melko rehevää...
 ...ja kasvien ystäville riitti monenlaista ihailtavaa.
Metsissä lintujen löytäminen oli melko haastavaa. Lähinnä paikallisia hippiäisiä joka Sao Miguelin saarella on azoricus alalajia. Kanarianhemppoja, mustarastaita (T. m. azorensis) ja...
...mustapääkerttuja (S. a. gularis)


Katoliseen tyylin sopien kirkkoja oli lukuisia pienissäkin kylissä. Kuvan kirkko oli ilmeisesti jo poistettu käytöstä, mutta  kantoi jonkinlaisen nähtävyyden viittaa reitin varrella.  

Sudareista kiinnostuneena yritin kuvailla aikani järven rannalla lenteleviä ukonkorentoja jotta saisi lajin taitettua kotona kirjasta. Kuvaus oli sinänsä turhaa, koska kotona paljastui että alueella esiintyy ainoastaan yhtä ukonkorentolajia, keisariukonkorentoa. Pieni lajistoon tutustuminen ennen matkaa olisi aina paikallaan!
Lehmiä laiduntaa kaikkialla, laitumet tosin hieman muodokkaammat kuin meidän lakeuksilla.

Neljäs päivä meni taas rennosti rantakaduilla oleillen. Terassipinnan saanti karikukosta ei ollut vaikeaa.


Viidennen päivän aamuna hypättiin taas bussin ja paineltiin saaren länsiosaan, Sete Cidadesin kylään. Kylästä lähti retkeilyreitti ylös  näköalapaikalle, mistä kuului ihastella kaksoisjärviä. Kahta vierekkäistä järveä joista toisen kuuluisi olla vihreä ja toisen sininen. Matkaoppaiden hehkutus on kuitenkin jo hieman vanhaa tietoa, koska molemmat järvet ovat nykyään ilmeisesti vihreitä lannoitteista johtuen...



Kulkusyyskorentoon pätee sama tarina kuin aiemmin keisarikorentoon. Ilmeisesti ainoa alueella esiintyvä syyskorentolaji...
Paikallinen peippokoiras (Fringilla coelebs moreletti) selvästi eri sävyinen kuin meikäläiset...
...kun taas naaraassa ei niin selkeitä eroja enää löydy. Yleinen laji jokatapauksessa.


Ainoa Azoirella pesivä petolintu on hiirihaukka (B. b. rothschildi). Lajia näkee jokapuolella saarta.





Viimeisen illan kävelyt tehtiin saaren pohjoisrannalla, Ribeira Grandessa. Paikasta löytyy mm. yksi alueen harvoista hiekkarannoista.
Rannallalta löytyi muutama pulmussirri joka on yleinen muuttoaikaan.

Madeira wall lizard nimeä kantavia liskoja näkyi paljon, meikäläisiä sisiliskoja hieman kookkaampia tapauksia.

Azoreilla on myös yksi endeeminen nisäkäslaji, Nyctalus azoreum lepakko. Ilmeisesti euroopan ainut lepakkolaji joka pyydystää hyönteisiä päivällä.

Hortensioiden paras kukintakausi alkoi olla syyskuun lopussa ohitse. Kukka on alueen jonkinlainen kansalliskasvi tms. Lintujen suhteen syyskuun loppu on hieman liian aikaisin varsinkin jos tahtoo nähdä jenkkilajeja. Tosin nyt niitä oli pidätellyt Nadine hurrikaani joka väistyi juuri lomamme alkaessa. Sao Miguel ei muutenkaan ole harvinaisuuksien kannalta paras saariryhmän vaihtoehto. Jenkkilajien toivossa kannattaa matkustaa lokakuussa Corvolle. Loppujen lopuksi eliksillä ei päässyt mässäilemään. Ainostaan keltanokka- ja isoliitäjä olivat uusia lajeja monia uusia alalajeja lukuunottamatta. Azorienpunatulkku olisi ollut mukava nähdä, mutta täytyy jotain jättää ensikertaankin...

perjantai 2. marraskuuta 2012

Marjavuoden satoa

Taviokuurnakoiraalla on komean punasävyinen höyhenpuku. 





















Pihlajat ovat kantaneet tänä vuonna runsasta satoa, josta on riittänyt syötävää myös marjalinnuille. Lokakuussa Suupohjassa olikin poikkeuksellisen vilkasta, kun marjat liikuttivat lintuja.

Muuttavia tilhiä laskettiin mukavia määriä etenkin rannikolla. Parhaana päivänä tilhiä summattiin lähes neljä tuhatta. Vähintään kolmen tuhannen tilhen muuttopäiviä kirjattiin kolme.

Taajamien marjaisat pihlajat ovat houkutelleet tilhiä kylille. Esimerkiksi Kauhajoen keskustassa on saatu seurata hienoa kuhinaa, kun parhaimmillaan pari tuhatta tilheä on pyörinyt marjojen perässä. Vielä marraskuun alussa tilhiä oli liki nelinumeroinen määrä.

Taajamissa tilhien seurana on pyörinyt jonkin verran räkättirastaita sekä satunnaisia punakylkirastaita. Syksyn hienoin ilmiö on kuitenkin ollut taviokuurnien runsaus.

Taviokuurna on pohjoisten havumetsien salaperäinen asukas, jota voi päästä katselemaan etelässä satunnaisesti parhaina marjavuosina. Tänä vuonna ensimmäiset taviokuurnat nähtiin Suupohjassa lokakuun puolivälissä.

Naaraiden värisävyt vievät kellanruskean suuntaan.
Lajilla oli pari poikkeuksellisen vilkasta muuttopäivää, jolloin rannikolla laskettiin 730 ja 400 muuttavaa taviokuurnaa. Määrät taitavat olla lähellä ennätyksiä Suupohjan mittakaavassa.

Muutamat taviokuurnat ovat pysähtyneet nauttimaan Suupohjan marjoista pidemmäksi aikaa. Esimerkiksi Kauhajoen keskustan pihlajissa laskettiin lokakuun lopulla 26 ruokailevaa lintua.

Taviokuurna on hieman omalaatuinen marjalintu, sillä se syö mehevistä marjoista vain kovan siemenen ja jättää pehmeän marjaosan käyttämättä. Tilhet ja rastaat osaavat nauttia paremmin varsinaisen marjan aromeista.

Taviokuurnia on ollut liikkeellä vielä marraskuun alkupäivinä. Lentävät linnut paljastuvat parhaiten sointuvista äänistä, jotka erottuvat selvästi esimerkiksi tilhien helinästä. Marjapuissa ruokailevat linnut ovat varsin pelottomia, joten niitä pääsee katselemaan usein hyvinkin läheltä.